Valvottiin lapsukaisten uimisia koska täällä on paljon porukkaa joka ei osaa uida. Ja lopussa myös yritin opettaa muutamalle nuorelle uimisen saloja, joka ei kyllä osottautunut helpoimmaksi tehtäväksi koska sitä on pitänyt niin itsestäänselvyytenä.
Mahtavaa oli huomata kuinka erilaisia lapsetkin oli. Keksi murrettiin moneen palaan, että sai annettua siitä muillekkin. Ja ilo irtoaa älyttömän pienistäkin asioista. Se ajatus siitä kuinka istutaan sisällä pelaamassa monta tuntia pleikkaria megapussi broadwaytä ja jättisäkki aakkosia eväänä ja jos on ystävä mukana, niin saa se katsoa kun ite pelaa ja karkeista saa syyä vaan ne pahimmat..ja tämäkin vain ainoastaan jos se on se kaikken parhain ystävä. Niinkuin elokuvassa häjyt todettiin.
"Kiittämättömyys on maailman palkka."
No enivei.. eetenpäin huutelee ne mummot sielä suomen uudessa lumisateessa. Hehhwhw.
Kävin myös salilla yhden talon unclen kanssa, joka kertoi olevansa jonkin sortin personaltrainer ja minä läskihän melkein kuoli siihen hommaan mut tulipa tehtyä..edetään sillee ihan baby steps. Ehkäpä täällä vois itsensä saada parempaan kuosiin kun ei oo samburgereita ihan joka huudilla. -mikko
Sekä Kuvvii lapsoosista.
Takaisin studioon täältä Etelä-Afrikasta. - M & N
Tippa linssissä katson näitä kuvia, mistä kuvastuu ilo ja onnellisuus kaikkien kasvoilta. Ja hulluttelua. :D Poikien kanssa yhessä katsottiin miten erilaista siellä on.
VastaaPoista