Mitenkä yhteen päivään voi taas mahtua niin paljon uusia ja mahtavia asioita?
Aamu alkoi säikähdyksellä kun heitin aamupalaksi nauttimani banaanin kuoria roskiin ja samalla roskiksesta hyppäsi rotta jalalleni. kaikki sanoivat vain "you get used to it!" ja niinhän minä totunkin :D
Eka päivä työpaikalla kahden Jennan kanssa oli huomattavasti raskaampi kuin eilinen, mutta kyllä se mukavaa oli silti! Tunnilla opetettiin erilaisista ötököistä jotka elävät puutarhassa ja sit piirrettiin niitä. Laydy bugs oli päivän sana. ryhmä on siis tosiaan about kolmevuotiaista koostuvaa niin opetus on sitä tasoa mitä siihen sopivaksi katsoo. Meille siitä sanottiinkin, että jos edes kymmeneksi minuutiksi saa lapset keskittymään asiaan niin se on jo hyvä.
Huomenna meillä on erikois päivä ja paikalle saapuu ihmisiä esittelemään pieniä eläimiä (eli ehkä pupuja, chinchilloja, ehkä jopa käärmehiä ja sammakoota) ja myös kasvomaalausta on luvassa. Kuulostaa hauskalta päivältä! siitäkin koitetaan lisätä kuvia sitten.
Töistä päästyämme olimme molemmat aika väsyksissä ja ajateltiin, että jos kävisi vain salilla ja pitäis ihan huili päivän, mutta jälleen mahtavat saksalais voluntaarit tulivat kysymään josko haluaisimme lähteä mukaan kirkon volunttaarien kanssa soupkitchen hommiin, ja mitäpä me ei täällä haluttaisi tehdä ja lähdettiin sitten katsomaan sitä toimintaa.
Paikanpäälle päästyämme käynnissä oli semmoista laulumeininkiä, jota näkee telkkarissa joskus. Minulle tilanne oli täysin uusi ja vieras. Musiikki veti kyllä mukaanssa ja tunnelma oli hyvä, mutta ei voinut olla huomaamatta tien toisessapäässä häämöttävää "hökkeli" kylää ja tien toissa päässä olevaa parempaa asuinaluetta ja land rovereita, jotka ajoivat ohitse ja olivat varmasti maksaneet enemmän kuin kaikilla paikalla olevilla ihmisillä on ikinä ollut rahaa. Se pisti pohjalaisenkin miettimään, näitä maailmassa vallitsevia suuria eroja. Saatipa sitten ne ihmiset... Heitä oli paikalla ehkä n.60-70 ja lapsia oli paljon. Erään lapsen ihmettelevät silmät jäivät mieleeni kun katseemme kohtasivat, eivätkä tokikaan siksi, että siinä olisi ollut mitään erikoista, että lapsi tuijottaa tämmöistä palanutta lievästi punertavapartaista oudon näköistä häiskää, vaan siksi, että ne olivat selvästi sairaan lapsen silmät.
Laulujen ja kirkon henkilöiden pitämän raamatun lukuhetken (jota luettiin siis lapsille) jälkeen jaoimme lämmintä ruokaa ja leipää lapsille ja aikuisille jotka odottivat viereisillä penkeillä.
Ilmassa oli ukkosen alun tuntua ja taivaan rannassa rupesivat salamat välkkymään samaan aikaan kun viereisen moskeijan tornista alkoi kuulumaan rukoushuutoa. Ruuan syötyään ja osa mukaan vietäväkseen saaneena lähtivät ihmiset kiireesti kohti "kyläänsä" ja minä olen aina nauttinut ukkosesta ja odotan kunnon ukkosmyrskyn täälä myös kokevani, niin tällä kertaa en sitä ihmisten niskaan olisi kyllä toivonut.
Kokemus oli kaikin puolin pysäyttävä ja vaikka en niin kirkollisista jutuista itse perustakkaan niin ihmisten auttaminen on kuitenkin lähellä sydäntä tapahtui se sitten kirkon toimesta tai kenenkä tahansa. Meitä pyydettiin myös mukaan torstaina, jolloin he menevät jakamaan ruokaa jonnekin eri paikkaan. Tuskimpa tässä mitään sen parempaakaan tekemistä on, etteikö sen verran ihmiseltä aikaa täälä liikene.
Takaisin villageen päästyäni ihmettelin huoneessani, kun talon yhteisistä tiloista rupesi kuulumaan kovaa meteliä ja menin katsomaan mitä sielä tapahtuu. Villagessa järjestettävä talent show on tulossa parinviikon päästä ja sielä olivat pojat ja tytöt harjoittelemassa koreografioita tanssiinsa jonka aikovat esittää. MAHTAVA meininki ei riitä kuvaamaan kuinka innoissaan he siitä olivat! tanssi oli loistavaa vaikka vasta taisi olla kyseessä ensimmäiset harjoitukset ja koikeilivat erilaisia tyylejä. Suomalainenhan ei tanssi muutakun vappuna sopivan vahvassa simassa letkajenkkaa ja kesällä rohkeimmat lähtevät lavatansseihin!
Rytmi ja liike täytyy olla kaikilla syntyperäinen ja niin luonnollinen!
Päivällä ennen soupkitcheniä oli hauska kuunnella ja keskustella kun pojat ja miehet puhuivat alieneista.. sillä Egyptin pyramideja ei kyllä olla voitu ihmisenvoimin rakentaa ja muuta tämmöistä hauskaa.. Hämmensi soppaa toteamalla, että kuinka perussa olevat azteekkien ja mayojen pyramidit ovat lähes tulkoon samanlaisia ja mitenkä on mahdollista, että arkkitehtuuri on voinut muistuttaa niin kovasti samaa kuin Egyptissä vaikka välimatka on niin pitkä etteivät ole voineet tietää millään toisistaan. Tämä sai paljon myötäileviä nyökyttelyjä ja exactly huudahduksia, sitten jätin miehet ja pojat pohtimaan alieneita rauhassa.
Ainiin ja mun talon uncle opettaa mulle zulun alkeita ja pyysin kirjoitamaan pari ensimmäistä ylös, jotta voin harjoitella niitä.
Ei olla oltu vielä edes viikkoa ja ollaan koettu niin paljon uusia asioita ja se tuntuu mahtavalta!
niin ja korjaan eilisen virheeni. siis tarhassa on noin 30-40 lasta.
Terveiset sinne suomeen!
Mikko & Jenna
N'gia hamba!
(I am leaving!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti