Vierivä viikko ei sammaloidu.

Hellurei vaan täältä muailmalta!

Vähän tälleen tiivistettynä kaikkia tämän viikon juttuja, joita te sielä näyttöpäätteen toisella puolella olettekin varmasti jo jännityksellä odottaneet.

 Tämän viikon teema duuni paikalla oli Animals in the zoo, joten paljon on yritetty nyt sitten opettaa lapsukaisille, että minkäs sorttisia eläimiä sielä eläintarhassa nyt elääkään ja millastas melua se leijona oikeen pitää. Tietenkin mukaan mahtui myös askartelupaskartelua ja komiat jellonat ja kiraffit vaan saatiin aikaan luokkahuoneen seinää koristamaan.
Duuni päivät kuluivat ihan sutjakkaasti, vaikkakin tarhassa toimiva vapaan kasvatuksen perjaate vois suomalaisia äityleitä ja isukeita jo hivenen hirvittääkkin. Miten niin vapaakasvatus? no lapset saapi tehdä lähes mitä vaan kun on niin sanottu "leikkiaika" eikä niiden perään paljon katsota. tavaroota heitellään ja kaikkea mahdollista suurinpiirtein saa tehdä ennenkuin asiaan puututaan ja jos puututaan niin tilanne selvitetään lähinnä korvatillikalla tai jollain muulla erinäisellä tavalla, joka suomessa saisi iltapäivälehden sivut huutamaan punaista ja kansan nousemaan barrikaadeille. tai no eihän suomessa kukaan oikeesti mitenkään halua vaikuttaa vaikka asiat kummalliseen suuntaan menevätkin. (näin tämän viikkoisten hallituksen tekemiin päätöksiin viitaten...)

Tiisataina olikin sitten Terrin 50v juhlat joita juhlittiin niin officella ja illalla sitten täälä Villagessakin ja väki lauloi onnittelu lauluja ja lapset oli sekasin kakuista ja minäkin sain syödäkseni himan epäilyttävän näköistä makkaraa joka maistui jauhelihakeitolta, eli kokonaisuus kovinkin onnistunut. Ainiin ja askarreltiin Terrille tarhan lapsien kanssa korttikin!

Perjantai  
Huh! tyäviikko alkaa olemaan pulkassa ja fiilistelyt seuraavan viikon tulevasta luonnonpuisto reissusta alkaa olemaan jo vahvana mielessä. Toki villagessa iltaisin jatkuvat talent show harjoitukset, joita on pidetty koko viikko aina iltaisin värittivät illan tunnelmaa entisestään.

Lauantai Kids haven got Talent.
Aikainen herätys aamulla (7.00) ja kohti talent showta, jota oli odotettu täälä asukkaiden ja lasten puolesta jo hyvä tovi. Päivä oli mukava toki asiaa varjosti allekirjoittaneella aamupalan puute ja hivenen väärä käsitys tapahtuman pituudesta. Show eteni siis hyvinkin afrikkalaiseen tyyliin kiireettömästi ja välillä se meinasi suomalais kaksikköa selvästi vähän jo puuduttaa kun tuntui ettei loppua tule ikinä, mutta kyllähän se sieltä viimmein joskus iltapäivä neljän tienoilla rupesi tulemaan. Laittoovat mun ja Jennan oikee palkintojaki jakamaan niinku porvarit konsanaan. Esityksiä oli paljon soololauluista pari ja ryhmä laulantaan, runonlausuntaa, näytelmää, erilaisia tanssi esityksiä ja jongloorausta yms.

Nyt sitä ollaankin jännän äärellä näin sunnuntai iltana kun aamulla olisi lähtö sitten viikoksi seikkailemaan luonnonpuistoon ja kanjonille! Big five ja silleen.
Toivotaan, että ei leijonat hyökkää kimppuun tai norsut kaada autoa!

Avaraa luontoa siis tiedossa! tosin ilman telkkaria! WAU!

Nii joo ja umpelooset o täälä mahrottoman kokoosia ja tehtii unclen kans sushia ei menny sekään oppi koulusta hukkaan. Ja btw He luuli et levä johon sushi kääritään on kalan nahkaa.

Adios amigos!
-Mikko & Jenna
South Africa 2014
 

Potkupalloa ja Afrikan aurinkoa.

Lauantai! 

Herätys kun oveen koputetaan kello 7.00.
Uninen herra kömpii ylös ja oven takana talon uncle kysyy, päivän suunnitelmistani ja kerron, että ollaan menossa katsomaan kids havenin muksujen jalkkis peliä voluntaarien kanssa ja lähetää  8.30. Uncle kertoo, että kaikki odottavat vain minua ja bussi on jo pihassa.. pikainen suihku vaatteet niskaan ja juoksuksi.. huomaan muiden voluntaarien olevan yhtä pihalla kuin minäkin ja kaikki märät hiukset sekaisin raahustavan pihalle ja näin ollen lopulta päästään tekemään lähtöä.

Aamun hätinöissä en muistanut laittaa enkä ottaa mukaan aurinkorasvaa ja se oli virhe.
Afrikan aurinko on ihan jotain sairasta. Sen ei tarvitse olla edes kuuma, jotta tämmöinen kalkkilaivan kapteeni palaa ihan kaikkialta.
N. 10 tuntia auringossa (vaikka oli välillä pilvistäkin ei se vaikuttanut) oli liikaa ja naama paloi sekä kaikki muu mikä auringon valoon oli kosketuksissa.

Mutta pelit sujui hyvin ja kids havenin pojat otti fudiksesta ykköspaikan ja komean pokaalin. Tytöt pelasivat netball  (vähän kuin korista mut ei kuitenkaa) nimistä peliä ja olisivat voittaneet, mutta pisteen laskussa oli vähän huijauksen makua ja päättivät ottaa ylimääräisen jatkoajan vaikka ei olisi kuulunut ja näin ollen tulivat toisiksi.

Jenna oli lähtenyt muun ryhmän kanssa pelaamaan krikettiä ja teki kuulemma jopa maalinkin vaikka ei sääntöjä tiennytkään. Ja lentopallossa opittua asentoa valmentaja kehui, että hän on kaikkia yrittänyt siihen opettaa ja mitenkä hän sen automaattisesti osasikin tehdä.

Palaneena ja lievästä auringonpistoksesta kärsivänä palattiin takaisin villageen ja tästä uupuneena painuin itse aikaisin nukkumaan.

Sunnunntai!

Käytiin uudella reissulla johannesburissa tällä kertaa eri voluntaarin, joka on Jennan kämppis ja hänen siskonsa kanssa. Molemmat ovat myös saksasta ja sisko lähtee huomenna kotiin. Nimet olivat Cesilia ja Johanna ja molemmat ovat todella mukavia.

Käytiin kylläkin pitkälti samoissa paikoissa kuin edelliskerralla, mutta tänään päästiin sunnuntaisin pidettävälle rooftop marketille, jossa oli myynnissä paljon kaikkea tulias krääsää.
Yhdellä kojulla katselin huvikseni bumerangia ja poika tuli myymään sitä et tää puu on tuotu suomesta asti ja mun faija on tehnyt sen täällä. Tuumasin vain, että meidänki perheellä olis sieälä mettää jos vaikka pistettäis bumerangi bisnes käyntiin. Oli muuten valkoisia nämä myyjät niinkuin monen muunkin kojun myyjät.

Meille jo aiemmin paljon puhuttu jääjugurtti oli tosi hyvää ja sitä löyty monen makuisena ja värisenä. Ai niin ja aloitettiin aamu mäkkäristä haetuilla kahveilla! Oi että oli iloisia ilmeitä kun sai taas oikeaa kahvia! Saksalaiswt meille vähän naureskelivatkin kun oltiin niin onnessamme kahvista.

Käytiin myös jossain paikassa missä oli paljon taidetta ja erilaista hienon näköstä krääsää myynnissä. Nimeä en taaskaan tahdo millään muistaa (ehkä art of may tai jtn sellasta). Itse voin vähän pahoin, joten hypistelyt jäi naisten hommiksi. Toki hyviähän ne siinä onkin. Pahoinvointi luultavasti johtui ihan vaan alhaisesta verensokerista ja eilisestä liiasta auringosta, jossa siis paloin pahasti ja sain varmaankin lievän auringonpistoksen. Olo kuitenkin helpotti kun sain vähän ruokaa ja isoon kokiksen.

Oltiin myöhemmin päivällä syömässä jossain pikkuraflassa ja järjestivät siinä vieres muotinäytöksen ja jotain laulu meininkiä. 

Olipas kyllä jälleen mukava sunnuntaipäivä ja koko viikonloppu.

Huomenna sitten jälleen viikoksi arkeen ja sinnekkin mahtuu Terrin (joka on siis yhteys henkilö koululle ja meille semmonen afrikan mamma jos meillä on kysyttävää tai ongelmia yms) 50v synttärit ja aateltiin jos keksittäis lasten kanssa joku kiva ylläri hänelle. Ja tämän viikonjälkeen onkin lapsilla ja koulua käyvillä viikon loma ja me sekä 3muuta volunttaaria lähdetään 2päiväksi johonkin kanjonille ja 4päiväksi grugerin luonnonpuistoon. Mahtavuutta siis tiedossa! 

Etelä-Afrikka kuittaa ja pussittaa tämän viikon tähän!

-M&N

Kuvissa lauantain pelejä ja sunnuntain hömpöttelyä!

SEKÄ EXTRA PLUS VIDEO JENNA SOKERIÖVEREISSÄ FIILISTELEMÄSSÄ!

Maailman vaarallisimpia kaupunkeja. Johannesburg.

Perjantai oli siis vapaapäivä ja se olikin siis human rights day. Mutta vapaa kuin vapaa.
Lähdettiin aamu yhdeksältä matkaan kohti johannesburia jonne ajaa ehkä noin 30-40min täältä benonista. Meitä oli 5 voluntaaria ja aluksi menimme isoon kauppakeskukseen en muista nimeä mutta siinä oli nelson mandela Square vieressä tai melkeempä sielä. Kauppoja koko puljussa oli mahdoton määrä ja kyllähän sielä tuli vähän jo pitkäksi aikakin kun neljän naisen kanssa on vaatekaupoilla..
Löysimpä minäkin kuitenkin vihdoin story cube noppapelin ja uudet converset.
Ahh. Mentiin syömään ja söin pitsaa! Ja kelattiin Jennan kans et kerran viikossa tai kahdessa pidetään mässäys päivä niin pysyy mieli korkealla.

Sitten käytiin myös jossain toisessa ostoskeskuksessa etsimässä semmosta krääsää mitä myydään turisteille. No paikka löytyi ja kyllä oli muuten pohjalaiselle vähän ahdistava paikka, sillä se sijaitsi "kellarissa" jokainen koju oli lähekkäin toisiaan ja kyllä siinä turistia vietiin myyjien puolesta kuin pässiä narussa. Eipä mulla ollut ku 50r mukana ja sen sitte johonki puueläimehen sijoitin.. seuraavan kojun myyjä sieltä heti hyökkäsikin myymään jotain, kun huomasi että tein kaupat. Sanoin että sori mul ei oo enää rahaa mukana niin olisi eurotkin kuulemma hyvin käyneet herralle maksuvaluuttana..

Lopulta lähdettiin johonkin center toveriin (mulle ei vaan jää nimet mieleen) aika keskellä johannesburin kerkustaa ja sieltä pääsi 50kerrokseen katsomaan kaupunkia joka suuntaan. Ylhäältä näki kurjan ja paremman erot mielestäni aika hyvin.. pieniä sisäpihoja joissa ihmiset pitävät pieniä nuotioitaan. Lapsia ja ihmisiä talojen katoilla puuhailemassa omiaan yms.. jouduimme kuitenkin lähtemään nopeasti koska kello rupesi olemaan paljon ja ilta rupesi hiljalleen hämärtämään eikä haluttu leikkiä Fear Factorya pimeillä joburgin kaduilla. Upee päivä ja kaupunkiki oli sen kokoone, että härmälääsiäki hirvittäis. Kaupungin väkiluku siis yli puolet suomen väkiluvusta.

Kuvia oudoista rakennuksista, kaupungista ja nelson mandelan patsaasta.

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Johannesburg

-M & N
Jozi.

Eläimellistä menoa.

Tänään oli töissä lapsille järjestetty erikois päivä joka luki sisäänsä kasvomaalausta sekä paikalle tultiin myös esittelemään pieniä erilaisia eläimiä. Koko homma oli ilmeisesti jonkin hyväntekeväisyys järjestön juttu ja sieltä oli paikalla heidän työntekijöitään ja toivat lapsille muunmuassa t-paidat sekä hatut ja tarjosivat karkkia ja lapset saivat koristella itselleen kuppikakut.

Erilaisia eläimiä oli ainakin : gerbiili, hamsteri, joku siiltä muistuttava eläin madagasgarilta, siili vauvat, jokin lisko, alligaattorin ja krogotiilin poikaset (nyt olen koskenut minäkin alliin sekä gaattoriin), chinchilla, papukaija ja kilpikonna, pupu ja tietty hämähäkkinen.

Lapset olivat tosi innoissaan päivän toiminmasta ja  makeisten syönti kyllä näkyi lapsissa kunnon sokeriövereinä loppupäivästä.

Oma supersankari hahmoni on leppäkerttumies niinpä minä kävin hienon leppiksen ottamassa kasvomaalauksessa kasvoihini.. toki myös taustalla oli opetustarkoitus lapsille, koska eilen käytiin ötököitä lävitse niin kävin tenttaamassa lapsilta, että mikäs ötökkä se sitten olikaan. Muutama jopa ladybugsin osasi sanoakkin.
Kasvomaalausten tekijän ilme oli hyvä kun hän ehdotti, että tehdään mulle nopeeta iso pelottava hämähäkki lapsia varten ja totesin vain " well actually i have something else on my mind.. i want a ladybugs."

Sellaista tänään jatketaan huomenna. Perjantai sitten onkin vapaapäivä kun on kansallinen juhlapäivä freedom day.

Ciao!

- M&J 2014 jozi day six.

Kirjoittamattomuuden mahdottomuus,

Okei! Ajattelin, että en kirjoita tänään mitään, mutta se osottautui mahdottomaksi.
Mitenkä yhteen päivään voi taas mahtua niin paljon uusia ja mahtavia asioita?
Aamu alkoi säikähdyksellä kun heitin aamupalaksi nauttimani banaanin kuoria roskiin ja samalla roskiksesta hyppäsi rotta jalalleni. kaikki sanoivat vain "you get used to it!" ja niinhän minä totunkin :D

Eka päivä työpaikalla kahden Jennan kanssa oli huomattavasti raskaampi kuin eilinen, mutta kyllä se mukavaa oli silti! Tunnilla opetettiin erilaisista ötököistä jotka elävät puutarhassa ja sit piirrettiin niitä. Laydy bugs oli päivän sana. ryhmä on siis tosiaan about kolmevuotiaista koostuvaa niin opetus on sitä tasoa mitä siihen sopivaksi katsoo. Meille siitä sanottiinkin, että jos edes kymmeneksi minuutiksi saa lapset keskittymään asiaan niin se on jo hyvä.

Huomenna meillä on erikois päivä ja paikalle saapuu ihmisiä esittelemään pieniä eläimiä (eli ehkä pupuja, chinchilloja, ehkä jopa käärmehiä ja sammakoota) ja myös kasvomaalausta on luvassa. Kuulostaa hauskalta päivältä! siitäkin koitetaan lisätä kuvia sitten.

Töistä päästyämme olimme molemmat aika väsyksissä ja ajateltiin, että jos kävisi vain salilla ja pitäis ihan huili päivän, mutta jälleen mahtavat saksalais voluntaarit tulivat kysymään josko haluaisimme lähteä mukaan kirkon volunttaarien kanssa soupkitchen  hommiin, ja mitäpä me ei täällä haluttaisi tehdä ja lähdettiin sitten katsomaan sitä toimintaa.
Paikanpäälle päästyämme käynnissä oli semmoista laulumeininkiä, jota näkee telkkarissa joskus. Minulle tilanne oli täysin uusi ja vieras. Musiikki veti kyllä mukaanssa ja tunnelma oli hyvä, mutta ei voinut olla huomaamatta tien toisessapäässä häämöttävää "hökkeli" kylää ja tien toissa päässä olevaa parempaa asuinaluetta ja land rovereita, jotka ajoivat ohitse ja olivat varmasti maksaneet enemmän kuin kaikilla paikalla olevilla ihmisillä on ikinä ollut rahaa. Se pisti pohjalaisenkin miettimään, näitä maailmassa vallitsevia suuria eroja. Saatipa sitten ne ihmiset... Heitä oli paikalla ehkä n.60-70 ja lapsia oli paljon. Erään lapsen ihmettelevät silmät jäivät mieleeni kun katseemme kohtasivat, eivätkä tokikaan siksi, että siinä olisi ollut mitään erikoista, että lapsi tuijottaa tämmöistä palanutta lievästi punertavapartaista oudon näköistä häiskää, vaan siksi, että ne olivat selvästi sairaan lapsen silmät.

Laulujen ja kirkon henkilöiden pitämän raamatun lukuhetken (jota luettiin siis lapsille) jälkeen jaoimme lämmintä ruokaa ja leipää lapsille ja aikuisille jotka odottivat viereisillä penkeillä.
Ilmassa oli ukkosen alun tuntua ja taivaan rannassa rupesivat salamat välkkymään samaan aikaan kun viereisen moskeijan tornista alkoi kuulumaan rukoushuutoa. Ruuan syötyään ja osa mukaan vietäväkseen saaneena lähtivät  ihmiset kiireesti kohti "kyläänsä" ja minä olen aina nauttinut ukkosesta ja odotan kunnon ukkosmyrskyn täälä myös kokevani, niin tällä kertaa en sitä ihmisten niskaan olisi kyllä toivonut.

Kokemus oli kaikin puolin pysäyttävä ja vaikka en niin kirkollisista jutuista itse perustakkaan niin ihmisten auttaminen on kuitenkin lähellä sydäntä tapahtui se sitten kirkon toimesta tai kenenkä tahansa. Meitä pyydettiin myös mukaan torstaina, jolloin he menevät jakamaan ruokaa jonnekin eri paikkaan. Tuskimpa tässä mitään sen parempaakaan tekemistä on, etteikö sen verran ihmiseltä aikaa täälä liikene.

Takaisin villageen päästyäni ihmettelin huoneessani, kun talon yhteisistä tiloista rupesi kuulumaan kovaa meteliä ja menin katsomaan mitä sielä tapahtuu. Villagessa järjestettävä talent show on tulossa parinviikon päästä ja sielä olivat pojat ja tytöt harjoittelemassa koreografioita tanssiinsa jonka aikovat esittää. MAHTAVA meininki ei riitä kuvaamaan kuinka innoissaan he siitä olivat! tanssi oli loistavaa vaikka vasta taisi olla kyseessä ensimmäiset harjoitukset ja koikeilivat erilaisia tyylejä. Suomalainenhan ei tanssi muutakun vappuna sopivan vahvassa simassa letkajenkkaa ja kesällä rohkeimmat lähtevät lavatansseihin!
Rytmi ja liike täytyy olla kaikilla syntyperäinen ja niin luonnollinen!

Päivällä ennen soupkitcheniä oli hauska kuunnella ja keskustella kun pojat ja miehet puhuivat alieneista..  sillä Egyptin pyramideja ei kyllä olla voitu ihmisenvoimin rakentaa ja muuta tämmöistä hauskaa.. Hämmensi soppaa toteamalla, että kuinka perussa olevat azteekkien ja mayojen pyramidit ovat lähes tulkoon samanlaisia ja mitenkä on mahdollista, että arkkitehtuuri on voinut muistuttaa niin kovasti samaa kuin Egyptissä vaikka välimatka on niin pitkä etteivät ole voineet tietää millään toisistaan. Tämä sai paljon myötäileviä nyökyttelyjä ja exactly huudahduksia, sitten jätin miehet ja pojat pohtimaan alieneita rauhassa.

Ainiin ja mun talon uncle opettaa mulle zulun alkeita ja pyysin kirjoitamaan pari ensimmäistä ylös, jotta voin harjoitella niitä.
Ei olla oltu vielä edes viikkoa ja ollaan koettu niin paljon uusia asioita ja se tuntuu mahtavalta!

niin ja korjaan eilisen virheeni. siis tarhassa on noin 30-40 lasta.

Terveiset sinne suomeen!
Mikko & Jenna

N'gia hamba!
(I am leaving!)

Monday is a work day, but evening is a BIRTHDAY!

"Kuinka kuluu multa maanantai, ainut kaverikin töitä sai".. niin lauloi kolmas nainen.

Aamun jännitys edessä olevaa ensimmäistä työpäivää kohtaan tuntuu nyt niin kaukaiselta ja oudolta ajatukselta. Minä ja jenna oltiin siis ensimmäistä päivää töissä kids havenin päiväkodissa. Meitä ohjasi päivän rutiineihin mahtava saksalais voluntaari Chiara, joka on työskennellyt ilmeisesti pidemmän tovin kyseisessä paikassa ja vaihtaa nyt ilmeisesti koulun puolelle ja me otetaan haltuun hänen ryhmänsä.
Päiväkodissa oli kaiken kaikkiaan ainakin 50-60 lasta, joista kuudelle pidetään jatkossa "tunnit". Tunnit perustuu viikoittain vaihtuvaan teemaan joka tällä kertaa oli gardening. Tutustuimme ensin puutarhurin välineisiin (eli pieni lapio ja sit semmonen muutaman piikin omaava juttu jolle en nyt keksi näköjään nimeä suomeksikaan.. ja tietenkin hanskat ja essu). Kävimme hiekkalaatikolla "istuttamassa" siemeniä (eli ruohoa) ja puun (eli oksa). Tämän jälkeen tutustuttiin myös puun osiin eli mikä on lehti ja mikä on kaarna. Sekä myös havupuun havuihin. (Ps.Mutsi lähetä ne sanakirjat! Tulee ongelmia tommosten kaarnojen ja outojen työkalujen kanssa!! :D ). Päivät tarhalla melko lyhyitä loppuu about yhden - kahden maissa duunit.
Haluttiin lähteä jennan kanssa ostamaan vähän hedelmiä ja jotai pientä katujen lähikaupoista ja mahtavaa oli kun mun talon asukas juoksi meidät kii ja tuli näyttään mistä mitäkin saadaan.
Okei työpaikalla oleva FIWI tuntui ylellisyydeltä ja puhelin poltteli kädessä tälläsellä facebook addiktoituneella suomi juntilla.

Tarhan lapsista vielä sanat mitkä tulee mieleen ensimmäisenä on Onnellinen, ennakkoluuloton, rohkea ja tottelevainen.
Sielä oli myös muutama "työntekijä" heittomerkit siksi, että tekivät nimenomaan työn mitä tarvitsi eli ruokaa lasten eteen, sovittujen pisteiden siivoaminen. Chiara kertoi että eivät kuulemma juurikaan ota kontaktia voluntaareihin ja siihen kannattaa vaan tottua ja vaikka jotku toiminta tavat voi näyttää typeriltä niin ei kannata välittää.

No minä tein sen perinteisen virheen, että nostelin pari lasta ilmaan sillee  " hey! Do you wanna do a superjump? One two tree jump!" Ja sit nostin he sillee suorille käsille.. okei se on aina lapsista hauskaa mut joo aika loppu olin kun siltä niitä lapsia juoksi tietenkin eteen parveilemaan ja olivat tietty et minäminäminäminäminäminä myös.

Mistä tottelevaisuus? Ei tarvinnut kuin ehkä 2kertaa sanoa et noni nyt alkaa toinen juttu ja menkää toho istumaan. Ainoostaan yksi lapsi jonka kyl huomasin et oli odottanut vuoroaan jo tovin ja just sen kohalla lopetin oli kovin pettyneen näköinen niin kuiskutin, että ensitöikseen nappaa mua hihasta aamulla niin tehään Megasuperjump! Sit lyötiin kättäpäälle tällä etelä- afrikkalaisella ihme peukkukättelyllä (joka btw sujuu jo suht luontevasti!) Ja niin päivä jatkui.

Illalla oli saman tyypin synttärit joka kierrätti meitä niissä kaupoissa ja on tosi mulava häiskä muutenkin. No ennen mitään hulabaloota kävin syönnin yhteydessä pitkähkön keskustelun suomesta talon unclen kanssa. Puhuttiin eroista meidän maiden välillä niinkuin rikollisuus, työttömyys, kodittomat yms.. kävin myös kaivamassa tatu ja patu kirjan this is Finland josta näytin vähän karttaa ja perus faktoja suomesta. (Kittilässä mitattu -51°c oli vaikea saada uskomaan että totta se on)
Keskustelu oli mielenkiintoinen ja molemmin puolin tuli täysin uusia asioita. Toki puhuttiin myös elokuvista.

Okei sit itse synttäri juhlat.
Kids haven oli hommannut 2 erilaista kakkua jotka oli ihan luksusta.  Ennen kakkuja käytiin kierros jossa sai onnitella ja sanoa mitä vaan itse sankarille. Itse kehuin et arvostan suuresti kaikkea mitä se on muutamassa päivässä muakin jeesannut ja erityisesti päivän kauppareissua ja toivoin kaikkea hyvää sille yms..
Okei nyt se outovaihe synttäri sankari jakoi kaikille jätkille talossa pienen pussukan jossa oli makeisia ja tommosta. Ja olin sillee et "okei meil suomessa synttärisankarille tuodaan lahjat eikä toisinpäin". Toki oli hänelle sit ainakin uus hattu ja hajuvesi lahjaksi. itse kuitenkim menin hämilleni tästä et mulle annetaan jotain ja sit kaivoin äkkiä laukkuni saloista pahan päivän varalle varaamani sisut ja pyysin sen sivuun ja sanoin " että tää nyt ei oo mikään oikee lahja edes mut ei oi nyt muutakaan.. nää on perinteisii suomalaisia karkkeja jota kaikki syö.. ja vinkkinä et jos et ite tykkää niin annat kaikille sun kavereille ja kehut et ne on parhaita mitä oot ikinä syönyt ja sit katot niiden ilmeet kun ne syö."

Kyllä kertakaikkiaan oli hyvä maanantai!

Ps. Alustavat suunnitelmat matkasta luonnonpuistoihin ja Cape towniin tehty! Mahta reissu tulossa!

(Kuvissa synttärisankari valkoisessa paidassa, ja pikkumässyt jotka jaettiin kaikille lahjaksi niin ja taustalla tietty hesari.)

Adios! -Mikko

Sunday is Funday!

Valvottiin lapsukaisten uimisia koska täällä on paljon porukkaa joka ei osaa uida. Ja lopussa myös yritin opettaa muutamalle nuorelle uimisen saloja, joka ei kyllä osottautunut helpoimmaksi tehtäväksi koska sitä on pitänyt niin itsestäänselvyytenä. 

Mahtavaa oli huomata kuinka erilaisia lapsetkin oli. Keksi murrettiin moneen palaan, että sai annettua siitä muillekkin. Ja ilo irtoaa älyttömän pienistäkin asioista. Se ajatus siitä kuinka istutaan sisällä pelaamassa monta tuntia pleikkaria megapussi broadwaytä ja jättisäkki aakkosia eväänä ja jos on ystävä mukana, niin saa se katsoa kun ite pelaa ja karkeista saa syyä vaan ne pahimmat..ja tämäkin vain ainoastaan jos se on se kaikken parhain ystävä.  Niinkuin elokuvassa häjyt todettiin.

"Kiittämättömyys on maailman palkka."

No enivei.. eetenpäin huutelee ne mummot sielä suomen uudessa lumisateessa. Hehhwhw.

Kävin myös salilla yhden talon unclen kanssa, joka kertoi olevansa jonkin sortin personaltrainer ja minä läskihän melkein kuoli siihen hommaan mut tulipa tehtyä..edetään sillee ihan baby steps. Ehkäpä täällä vois itsensä saada parempaan kuosiin kun ei oo samburgereita ihan joka huudilla. -mikko

Sekä Kuvvii lapsoosista.

Takaisin studioon täältä Etelä-Afrikasta. - M & N

Nopsat kuvat meidän asuinpaikasta.

Nopeet kuvat kids havenin villagesta mis asutaan.
Kuten näkyy niin muurit ja piikkilanka ympäröi ja vipana minun valtakuntani.